Asuin- ja toimistotila silmäähivelevän kauniissa jugend- kiinteistössä

Jos minulla olisi ollut aikataulullinen mahdollisuus ostaa tämä upea huoneisto Tampereen ydinkeskustasta, olisin sen epäröimättä tehnyt heti. Olimme kuitenkin mieheni kanssa vuosi sitten ostaneet nykyisen asuntomme, joten sen myyminen ei ollut vaihtoehto. Kaihoten ihailin arvokiinteistön upeaa arkkitehtuuria, neljään metriin kohoavaa huonekorkeutta…. Minulla oli jopa valmis visio tästä pintaremontin vaativasta huoneistosta, jonka pohjakuva pienin saniteettitiloja koskevin muutoksin olisi ollut meidän perheellemme täydellinen! Ja kun huoneiston yhtiöjärjestyksenmukainen käyttötarkoitus mahdollistaa sekä asuin- että toimistokäytön, kauppa olisi ollut pitkäaikainen asuntosijoitus monine mahdollisuuksineen.

Birger Federleyn vuonna 1907 suunnittelema ja Tampereen Ammattilaisten Kiinteistö ja Kauppa Oy:n rakennuttama Kymmenenmiehentalo on viisikerroksinen jugend- tyylinen asuin- ja liikekiinteistö jonka yksityiskohdista löytyy myös kansallisromanttisia elementtejä. Hämeenkatu kuuluu Museoviraston inventoimaan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön ja Kymmenenmiehen talo osana sitä on yleiskaavassa määritelty suojelukohteeksi. Kymmenenmiehentalosta mainitaan sen arvo rakennustaiteellisesti arvokkaana ja kaupunkikuvan säilyttämisen kannalta tärkeänä rakennuksena. Paitsi rakennuksen julkisivu, myös porraskäytävä on estetiikaltaan huikaiseva!

Sisäpihan puolelle avautuvan keittiön tai ”kyökin” taakse kätkeytyy vielä ns. palvelijanhuone, joka aikakaudelle tyypillisesti on asunnon pienin huone. Palvelijanhuone kuului aikoinaan palvelijan työsuhde-etuihin ja monesti sinne kapean sängyn lisäksi mahtui juuri ja juuri vain pikkiriikkinen pöytä. Rauha isoäitini asui aikoinaan huoneistossa jossa myös oli palvelijanhuone. Siellä asui Lyyti- tädiksi kutsuttu vanhempi neiti – arvostettu taloudenhoitaja – joka hoiti tehtäväänsä tunnollisesti, leskeksi varhain jääneen isoäitini tienatessa yrittäjänä leipää perheelle. Yrittäjän päivät olivat pitkiä, mutta Lyyti- tätiin luotettiin. Kun oli pieni lapsi, olin toisinaan Lyyti- tädin hoivissa. Lempipuuhaani oli seurata Lyyti tädin ruuanlaittoa ja ne hetket jolloin itse pääsin sekoittamaan vaikka kakkutaikinaa, olivat yhtä juhlaa!