Tanzania Zanzibar, Hakuna Matata!

Viime vuoden puolella mietimme mieheni kanssa mitä aurinkoisia ja takuuvarmasti lämpimiä matkavaihtoehtoja löytyisi tammikuulle. Kanarian saaret on suosittu lomakohde, mutta sen säät saattavat olla aika arvaamattomia. Thaimaa ei kaikessa sotkuisuudessan innostanut ja Goa kerran siellä jo käytyäni ei ole minua varten. Afrikan länsipuolella sijaitsevalla Cape Verdellä olimme seikkailleet kahdesti ja Afrikka maanosana kyllä kiehtoi. Lopulta mieheni valitsi meidän molempien puolesta matkakohteeksi Zanzibarin, jossa hän vuosia sitten kävi työmatkalla ja piti näkemästään. En laittanut ollenkaan pahakseni etten tällä kertaa saanut osallistua matkan valintaan, sillä pieni saari vaihteeksi Intian valtameressä Afrikan itäpuolella kuulosti houkuttelevalle kokemukselle. 

 Ennen matkaa

Tapani mukaan aloin heti kerätä tietoa matkustuskohteesta ja sen historiasta. Netti on täynnä mielenkiintoisia matkakertomuksia ja herra Google armoitettu tietopankkini. Rokotepalvelu.fi sivuja lukiessani yllätyin miten laajasti oli ruokahygienian alle listattu kiellettyjä herkkuja. Jos olisimme noudattaneet ohjeita orjallisesti, emme olisi reissun aikana syöneet mm. leikkeleitä, salaatteja, majoneesia, kylmiä kastikkeita, jälkiruokia, voita, juomia jääkuutioilla, valmiiksi kuorittuja hedelmiä ja vihanneksia. Näitä kaikkia kuitenkin nautimme hotellissa estoitta, emmekä sairastuneet. 

Kutakuinkin kaikki rokotukset olivat jo ennestään matkaa varten kunnossa, mutta täydennystä piti hankkia.  Siispä sain rokotteet tuhka- ja vihurirokkoa, sikotautia ja meninkogia vastaan sekä malarialääkitysreseptin.  Olimme selvittäneet eri malarialääkkeiden mahdollisia sivuoireita ja näitten tietojen perusteella pyysimme saada Malarone lääkkeen. Ensimmäinen Malarone pilleri nielaistiin 1-2 päivää ennen reissua, sen jälkeen jokaisena matkapäivänä ja vielä seitsemänä matkan jälkeisenä päivänä.  Valmiste olikin hyvä valinta, sillä mitään sivuoireita ei matkan aikana ilmaantunut. 

Uusi nallejengiläinen

Lentomatka Helsingistä Frankfurtin kautta Kenian Mombasaan ja sieltä edelleen Zanzibarille kesti kaikkinensa 16 tuntia! Tosin Frankfurtin välilaskun aikana jouduimme odottamaan 4 tuntia. Tuo lentokentällä kulutettu pakollinen odotusaika sujui kuitenkin rattoisasti, ja uusvanhojen teddynallejen keräilijänä olin iloinen löytäessäni lentokentän putiikista kokoelmaani uuden yksilön!  Edellinen nalle oli tuotu Munchenistä viime elokuussa nallejengiä täydentämään. Jokainen ulkomailta tuomamme nalle saa kotona kaulaansa narukorun, jonka pahvilapussa lukee päivämäärä ja nallen alkuperäinen kotipaikka.

Paikallinen coca cola ja Afrikan kukkanen

Lentokentältä taksinkuljettaja ajoi meidät hotelliimme ja jälkikäteen huvittuneena huomasimme, että hän oli valinnut pidemmän reitin päästäkseen myymään meille uusia taksireissuja. Meillä ei ollut tätä mitään vastaan – päinvastoin – sillä mies oli mukavalla tavalla varsin puhelias ja kertoi paljon tietoa paikallisesta elämäntavasta. Hän pysäytti meidät tienvarrella olevan kojun viereen josta sai ostaa hedelmiä ja asiakkaalle odotellessa avatun kookospähkinän juomista varten. Hieman pohdiskelin paikan hygieenisyystasoa, mutta päätimme rohkeasti testata kookosvettä varsinkin, kun taksinkuljettaja kertoi, että kyseessä on paikallinen Coca Cola jota juomalla tietää, onko henkilössä ainesta kunnon zanzibarilaiseksi. Paikalle saapui myös mitä suloisin ja maalauksellisin pikku tyttö osin tulipunaisessa asussaan, ja pyysin hänen isältään luvan ottaa kuva tytöstä. Afrikan kukkasesta!

Zanzibar Mohito, asante!

Saavuimme Zanzibarin itärannikolla Marumbin kylässä sijaitsevaan hotelliimme Paradise Beach Resort Zanzibar aamupäivän tunteina ja huoneemme ei ollut vielä luovutuskunnossa. Meidät kuitenkin huomaavaisesti opastettiin pukeutumistilaan, jossa raikastauduimme suihkussa ja vaihdoimme reissussa rähjääntyneet hikiset matkavaatteemme vilpoisiin uimapukuihin. Tämän jälkeen suuntasimme iloisina rannalle jossa skoolasimme paikallisella Zanzibar Mohitolla saapumistamme aurinkoon. Asante, kiitos!

Paradise Beach hotellin todella viehättävä afrikkalaistyylinen ja vehreä piha-alue kaksikerroksisine palmunlehväkatto bungaloveineen hurmasi meidät heti! Kaikki oli siistiä, pihat haravoitiin joka aamu ja merenranta puhdistettiin vuoroveden yön aikana työntämästä merilevästä. Vuorovedestä johtuva merenpinnan vaihtelutaso oli yllättävän suurta ja fiilis oli merenrannalla aamuisin kuin Pirates of The Caribbean leffoista! Aamusta puoleenpäivään massiivisen ja pitkän laiturin alla ei ollut juurikaan vettä, kunnes iltapäivällä merivesi palasi takaisin. Viihdyimme hyvin romanttisen laiturin päässä, sillä väliin hyvinkin napakka merituuli vilvoitti ihanasti ja katosten alla olimme turvassa polttavimmilta auringonsäteiltä. Olin ottanut mukaan joogamattoni ja aamupalan jälkeisinä hiljaisina tunteina otin toisinaan omaa aikaa siirtyen laiturin päähän joogaamaan. Mikä olisikaan ollut sopivampi paikka nautinnolliselle aurinkotervehdykselle?!

Henkilökunta oli ystävällistä ja osa heistä oli pukeutunut Masai- heimon punaisiin perinneasuihin. Täysihoidon ostaneena totesimme tyytyväisenä, että ruoka oli erittäin hyvää, ja varsinkin kala oli niin superherkullista, että olisin voinut syödä sitä joka aterialla! Tarjolla oli monenlaista lämmintä kasvisruokaa, tuoreita vihanneksia, salaatteja ja kanaa. Punaisen lihan jätin suosiolla lisäämättä lautaselleni, koska se ei normaalistikaan kuulu sinne. Mieheni lautaselta naudanlihaa muutaman kerran maisteltuani totesimme molemmat, että liha oli joka kerta valmistettu ylikypsäksi eli mauttoman kuivaksi. Jälkiruokabufee koostui pikkumakeista leivonnaisista, koristeellisista vanukkaista ja tietysti tuoreista hedelmistä. Yleensä täysihoitohotelleissa hintaan sisältyvä viini on suorastaan ala-arvoista, mutta tässä tapauksessa se oli sanoisin – juotavaa. Päivittäin saimme useita kertoja kuulla saman hyväntuulisen lauseen: Hakuna matata! Ei huolen häivää!

Sattuu ja tapahtuu

Hotellihuoneessa meille sattui pieni onnettomuus, kun onnistuin pudottamaan lasisen (!) suihkusaippuapullon pesuhuoneen lattialle. Kerättyämme isommat sirpaleet varovasti roskakoriin, ilmoitimme hotellin vastaanotolle tapahtuneesta ja pyysimme siivoojaa paikalle. Hän kävikin huoneessa poissaollessamme, ottaen mukaansa vain täyttämämme roskakorin, mutta jättäen pienet ja sitäkin vaarallisemmat sirut lojumaan pesuhuoneen lattialle. Onneksi huomasimme tämän ajoissa ja toinen siivooja kävi hoitamassa siivouksen loppuun. 

Neljä vuotta sitten lomailimme Espanjassa viikkolomaosakkeen kautta varatulla matkalla. Hotellihuoneen sänky oli kova kuin kivi ja sen seurauksena kärsin ikävistä lihassäryistä. Se reissu taisi muuten olla viimeisin matkamme Holiday Club:in kautta. Heidän yhteistyöhotelleiltaan löytyy myös tasokkaita huonevaihtoehtoja, mutta ne varataan niin hyvissä ajoin, ettemme ole kerinneet kelkkaan mukaan. Nykyään aina matkaa varatessamme varmistamme, että hotellihuoneen sänky on mukava. Paradise Beach Hotel Zanzibarissa moskiittoverkolla katettu parisänky oli riittävän pehmeä ja hyvä nukkua. Oman hauskan lisänsä toivat moskiittoverkon puista tukikehikkoa rouskuttavat puunsyöjähyönteiset, joita emme nähneet, mutta kuulimme öisin sitäkin selkeämmin. Pidimme matkalaukut visusti suljettuina, ettemme toisi nälkäisiä veijareita kotiin tai mökille tekemään tuhojaan…

Eläinystävän huomioita

Hotellialueella asusteli rauhallinen apinapariskunta josta eläinrakkaana heti viehätyin. Kolmen pienen koiran omistajana kaipaan matkoilla ollessani niitten hassuja touhuiluja, joten reissulla bongailen kaikki mahdolliset otukset sisiliskoista apinoihin ja siitä isompiin! Tällä reissulla emme vielä päässeet safarille asti, sillä safarin hinta olisi ollut 500 €/ hlö, ja matkabudjettimme oli jo ylitetty. Tulevaisuudessa safari on kuitenkin hyvä syy palata takaisin Afrikkaan!

Kohtaaminen Masai- heimon kanssa

Eräänä iltana hotellin alueelle saapui ryhmä Masai- heimon värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneita nuoria miehiä, jotka esittivät ennen leijonan metsästystä tanssittavan, metsästysonnea tuovan rituaalitanssin. Esitys oli vaikuttavan alkukantainen koostuen sekä yksilöitten korkeista hypyistä, että miesten pitkässä rivimuodostelmassa tanssimista askelluksista. Instagramiin susanna.manninen_lkv laittamassani videossa tulee parhaiten esiin tanssista huokunut maskuliinisenerginen taistelu-uho ja suorastaan shamanistinen äänimaailma. Mieheni piti tunnelmaa jopa pelottavana, itse olisin ollut valmis hyppäämään tähän villiin joukkoon tanssimaan!

Stone Town, Zanzibarin sydän

Taksinkuljettajan kanssa olimme sopineet, että hän kuljettaa meidät Zanzibarin vanhimpaan kaupunkiin Stone Towniin, ja hankkii oppaan valottamaan meille paikan moniulotteisesta historiaa. Paikallinen opas olikin todellinen tietopankki ja olimme iloisia siitä, että saimme hänen asiantuntemuksensa käyttöömme. Ilman opasta emme olisi niin vaivattomasti puikkelehtineet paikallisilla markkinoilla, risteilleet labyrintinomaisilla kujilla ja vielä kapeammilla oikopoluilla, emmekä löytäneet Queenin Freddie Mercuryn lapsuudenkotiin rakennettua valokuvanäyttelyä. Opas oli aarre ja selkeästi intohimoisen innostunut tyhjentämään meille lyhyessä ajassa kaiken tietonsa alueen pitkästä historiasta. Täytyy tunnustaa, että varsinkin kiertueen loppuvaiheessa aloimme olemaan jo melkoisen väsyneitä, ja kykymme vastaanottaa nopeasti tykitettyä yksityiskohtaista englanninkielistä tietoutta marginaalinen…

Kahvihetki http://www.riftvalley-zanzibar.com tornikerroksessa oli henkeäsalpaava elämys varsinkin, kun satuimme osumaan paikalle minareetista kaikuvan kiehtovan rukouskutsun aikaan. Korkealla kattojen yllä tähyilimme eteemme avautuvia maisemia eksoottisen monotonisen laulun ympäröidessä meidät. Yllätyimme suuresti, kun läheisestä kahvipöydästä väliseinän takaa eteemme tuli esittäytymään vaalea suomalaisnainen. Hän kertoi lomailevansa Zanzibarissa peräti kuukauden päivät ja buukanneensa huoneen Airbnb:n kautta. Vaihdoimme puhelinnumeroita keskenämme ja nauraen lupasimme auttaa toisiamme, jos jotain yllättävää reissun aikana sattuisi. Tosin olisimmeko me ummikot osanneet toistemme hyväksi hädässä mitään tehdä?

Stone Town on ollut mielenkiintoinen kansojen sulatusuuni ja vilkas kauppaimperiumi jossa eri kulttuurit ja uskonnot ovat sopuisasti kohdanneet noin 1000- vuotisen historian ajan. Niin arabialaiset, intialaiset, muslimit, afrikkalaiset kuin kristitytkin ovat antaneet toisensa elää ja harjoittaa kauppaa ja omaa uskontoaan rauhassa. Kaupungin historiallisesti ainutlaatuiset talot vaikuttavine, massiivisine ovineen ja messinkikoristeineen vetävät kulkijan menneeseen aikaan.

Vierailu saaren suurimmalla markkinapaikalla Darajanilla oli elämys, sillä tori väreineen, tuoksuineen, äänimaailmoineen ja monine eksoottisine tuoretuotteineen oli suorastaan yltäkylläinen aistishotti ja runsaudensarvi.

Kivikaupungin vanhin rakennus Ngome Kongwe on sotaa varten rakennettu linnoitus, jonka arabit rakensivat 1600- luvun lopulla. Tänä päivänä linnoituksen sisälle rakennetussa amfiteatterissa järjestetään suuren maailman tyyliin laadukkaita konsertteja, joihin saapuu kuulijoita ympäri maailmaa nauttimaan huippuammattilaisten esityksistä. Uniikki ja historiallinen paikka jo itsessään valmistaa kuulijan vastaanottavaiseksi vaikuttavia kulttuurielämyksiä varten.

Synkkä historia

Zanzibarin ja Stone Townin historia ei ole vain aurinkoa, mausteiden ja ruokatuotteiden myyntiä, sillä paikka on aikoinaan toiminut pahamaineisena orjakaupan keskuksena. 1800- luvulla sen kautta kuljetettiin vuosittain yli 50 000 afrikkalaista orjaa aina vuoteen 1873 saakka, jolloin britit tulivat saarelle. Itä-Afrikan ensimmäinen anglikaaninen kirkko Christ Church Cathedral valmistui Kivikaupunkiin vuonna 1880. Kirkko rakennettiin orjakaupan päättymisen symboliksi, ja se pystytettiin paikalle, jossa orjamarkkinoita aiemmin pidettiin.  Kirkon sivussa on huone, jossa valokuvin ja kirjoituksin kuvaillaan orjuuden traagisen julmaa historiaa ja käsitellään sitä sekä yksilöiden, että yhteiskunnan näkökulmasta. Kävimme matalassa kylmänkosteassa kellarissa, epäinhimillisessä vankilassa jossa edelleen on kivenlohkareisiin kiinnitettyjä valtavia rautakahleita jälkenä ihmisten kärsimyksistä. Oppaan mukaan synkeään kellariin pakotettiin orjia niin paljon, ettei heillä ollut tilaa edes liikkua. Seisoimme hetken nöyrän hiljaisuuden vallitessa myös orjakaupan uhrien kunniaksi pystytetyn muistomerkin vieressä joka karuudessaan teki minuun syvän vaikutuksen.

Helsinkiin palatessamme meitä tervehti räntäsade, jonka kosteanraikasta kosketusta tervehdin ihollani ilolla! Kymmenen päivää polttavassa auringossa teki hyvää sielulle, mutta iho taisi vähän ottaa nokkiinsa. Matkalaukussa odotti yhdeksän kuukauden ikäiselle lapsenlapselleni hankittu tuliainen, tytön ensimmäinen nukke. Mustatukkainen, mustaihoinen mollamaija kirkkaanvärisessä mekossaan!