Milanon Tuhti

Starhotels Grand Milan in Saronno

Italia on ehdottomasti yksi suosikkimaistani! Rakastan italialaista ruokaa, jumalaiset Giuseppe Verdi ja Ciacomo Puccini kuuluvat Spotifyssa soittolistoilleni ja italialaisten eleetön pukeutumistyyli on mielestäni omaa luokkaansa. Unelmieni täyttymys olisi saada viettää kokonainen vuosi Italiassa! Eräs italian kieltä opiskeleva suomalainen pariskunta teki omasta unelmastaan totta työskentelemällä vuoden italialaisella viinitilalla samalla kieltä ja kulttuuria oppien. Kun siis kotona tuli puheeksi lyhyen kaupunkiloman varaaminen ehdotin heti Milanoa! Tosin mikä tahansa kaupunki Italiassa olisi saanut minut hihkumaan innosta…

Milano tarjoaa täydellisen kaupunkiloman henkilölle joka arvostaa kulttuuria ja historiaa unohtamatta italialaisen ruuan makunystyröille lahjoittamaa kulinaristista ilotulitusta. Hintataso verottaa matkailijan kukkaroa melkoisesti, joten varasimme suosiolla hotellin Milanon ulkopuolelta säästäen näin mukavan summan rahaa seuraavaan lomareissuumme. Starhotels Grand Milan in Saronno oli erinomaisen laadukas hotellivalinta vajaan kilometrin päässä viehättävän Saronnon ydinkeskustasta. Siisteystaso oli erinomainen, hotellin sisustus huokui laatua ja aamiainen oli maistuvan monipuolinen. Hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsi viehättävä allasalue saunoineen ja kuntoiluhuoneineen joita myös kävimme testaamassa. Metroyhteys Milanon keskustaan oli vaivaton, joten mitään huonoa sanottavaa emme tästä hotellista löytäneet.

 

Saronno ja Amaretto

Noin 40 000 asukkaan Saronnon historia ulottuu aina Rooman valtakunnan ajoille asti, ja pieni idyllinen keskusta vanhoine rakennuksineen on kerrassaan tunnelmallinen. Kerrotaan, että juuri Saronnossa kehitettiin Amaretto- likööri jonka makean karvasmantelinen maku yhdessä Mascarpone- juuston ja Savoiardi- keksien kanssa muodostavat pyhän kolminaisuuden liiton eli suussa sulavan Tiramisu- jälkiruuan. Yksi italialaisista jälkiruokasuosikeistani muuten. Tarinan mukaan leskirouva rakastui renessanssiajan taidemaalari Bernardino Luiniin vuonna 1525 ja kehitti hänelle oman amaretto- juoman. Mikä ihana tarina!

Pikkiriikkiset tuorein marjoin koristellut kauniit leivokset veivät sydämeni. Olisin ahminut niitä söpöläisiä kahvin kanssa kasoittain samalla katsellen aurinkoisilla katukiveyksillä leppoisasti käyskenteleviä ihmisiä. Saronnossa kenelläkään ei tuntunut olevan kiire. Kookosgelato oli minulle täysin uusi kokemus joka varmasti ei jää vain lyhyeksi tuttavuudeksi. Jäätelöannokseni oli omasta mielestäni taivaallinen, tosin arvostettu gelatoyrittäjä totesi sen olevan epätäydellinen, koska kielsin häntä lisäämästä annokseen kermavaahtoa. Minkäs teet, olin ahminut koko päivän pastaa, pitzzaa ja pieniä leivoksia, joten ahne masuni ei vetänyt enää enempää…. Gelatoyrittäjä valisti minua myös siitä, että italialainen gelato on aivan eri tuote kuin suomalainen jäätelö.

Duomo di Milano

Milanon tuomiokirkko – Duomo di Milano – on kaupungin tunnetuin nähtävyys ja sen symboli, jonka vaikuttavuutta lisää tietous peräti 600 vuotta kestäneistä rakennustöistä. Goottilainen katedraali on julkisivultaan valkoista marmoria ja kirkkaalla säällä Alppien vuorien huiput näkyvät katedraalin peräti 106.5 metrin korkeuteen nousevalta katolta. Huikaiseva ilmestys vetää puoleensa haltioituneita turisteja jotka parveilevat kännykkäkameroineen sankoin joukoin katedraalin edustalla ja sisätiloissa. Itse tyydyimme ihailemaan kirkkoa ulkopuolelta, sillä pitkät jonot tuomiokirkon sisätiloihin eivät houkuttaneet meitä ja meillä oli myös pieni villakoiramme mukana.

Matkustaminen koiran kanssa

Tämä oli ensimmäinen lentomatkamme pienen toyvillakoiramme Tuhdin kanssa ja tietysti halusimme antaa hänelle parhaan mahdollisen matkustuskokemuksen. Olimme jo matkaa varatessamme päättäneet, että tällä reissulla emme bongaile nähtävyyksiä, vaan nautimme Italian uniikista tunnelmasta, upeasta arkkitehtuurista ja maistuvasta ruuasta viinistä puhumattakaan. Olin etukäteen antanut Tuhdin tutustua lentoyhtiöiden hyväksymään kuljetuslaukkuunsa, laittanut laukun perälle koiranameja ja näin koittanut aikaansaada hänelle positiivisia assosiaatioita. Koiraihmisenä nautin suuresti koiran kanssa lomailusta, sillä yleensä olen lomareissujen aikana ikävöinyt karvaisia perheenjäseniämme ja niiden hassutuksia. Lentomatka Italiaan sujui yölennolla hyvin, sillä ensin hermostuneesti vikistyään Tuhti nukkui suurimman osan ajasta kuljetuslaukussaan edessä olevan istuimen alla. Aamupäiväinen paluulento oli sitten haastavampi, mutta siitäkin selvittiin.

Olen aiemminkin lentomatkustanut koiran kanssa jolloin lentohenkilökunta ystävällisesti antoi pienen koirani kurkistella kuljetuslaukusta ympärilleen. Lentoyhtiö Air Baltic otti kuitenkin tiukan linjan ja ilmeettömät lentoemot pitivät suorastaan sotilaallista koirakuria yllä. Maksavana asiakkaana tunsin olevani kakkosluokan reissaaja – harmillinen häirikkömatkustaja – jota sai ikävällä äänensävyllä kera kylmän katseen komennella. Tietysti hyväksyn lentoyhtiöiden matkustamossa matkustaville lemmikeille asettamat säännöt sillä ne laadittu kaikkien turvaksi ja mukavuudeksi. En kuitenkaan ymmärrä sitä, ettei pieni toyvillakoira 3,5 kg saa lattialla olevassa lentokassissaan monta tuntia kestävän lennon aikana edes päätään hieman nostaa kassista ilman lentoemojen tiuskintaa. Ei kiitos Air Balticin lennoille jatkossa.

Mutta Milano! Milano suorastaan rakasti pientä pörröistä toypuudeliamme! Nähdessään Tuhdin kävelevän terhakkaana kadulla pienissä pinkeissä saparoissaan ja otsaponnarissaan ihmiset ihastuksissaan hymyilivät ja huudahtelivat ”Che Bella! Che Belissima!” Ja minä toypuudelin mammana olin tietysti aivan myyty. Ristinkin reissun jälkeen koiramme ”Milanon Tuhdiksi”.

Io amo I’Italia!! Mutta tämän toki jo tiesin entuudestaankin…